Lättytrauma

Kotonani ei koskaan puhuttu letuista vaan aina lätyistä. Miksiköhän? Molemmat ovat hassuja sanoja, vaikka minusta lätty onkin kuvaavampi kuin lettu. Lätty on lähellä lättää: lättänaama on joku, jonka naama on lätässä. Mutta lettunaama? Siitä tulee mieleen tasaiseksi paistetut kasvot, joissa on hilloa.

Minusta sokeri ei kuulu lättytaikinaan. Eikä paistettujen lättyjen väliin. En ole myöskään koskaan ymmärtänyt "kompromissia", jossa lättytaikinaan pannaan "vain vähän sokeria". Mikä kompromissi se on? Sokeria voi aina lisätä, mutta pois sitä ei saa. (Joskus on tehnyt mieli pestä lätyt, joihin on ripoteltu sokeria.) Sokeria on tietenkin ripoteltu, koska "ne ovat kaikkien lättyjä". No eiväthän ne sitten ole!

Taidan ottaa lättyni melko vakavasti. Kenties olen hieman lapsellinen. Tosin vain, jos aikuisuus tarkoittaa, että syö mitä eteen kannetaan. Minusta on kuitenkin tyhmää syödä herkkuja, joista ei tykkää. Ja minä tykkään lätyistäni vähän suolaisena. (Makeita päällisiä voin kyllä laittaa, koska suolaisen lätyn ja makean päällisen kontrasti on herkullinen. Mutta en sokeria.)

No, kun nyt aloin purkaa ruoka-aiheisia traumojani, niin kerron, etten pidä myöskään päärynästä kakussa. Enkä suklaajäätelöstä, koska minusta suklaa ja jäätelö eivät sovi yhteen. Ärsyttävää tästä tekee, että joka kerran kun en halua syödä esimerkiksi päärynäkakkua tai suklaajäätelöä, joku muistaa todeta, etten selviäisi kovin hyvin maailmanlopusta tai pula-ajasta. (Miten kellekään tulee mieleen verrata herkkujen syömistä apokalypsiin, kysyn vain.) Tiedoksi siis, että mitä ruokaan tulee, selviäisin mainiosti, kiitos kysymästä. Silloin vaihtoehtoni tuskin olisivat sokerilätyt, päärynäkakku, suklaajäätelö ja kuolema.

Mutta pois traumat. Tämä lättyresepti on taivaallinen. En joutunut keksimään sitä itse enkä edes kokeilemaan mitään, koska The Daily Diatribe on tehnyt sen puolestani. Ja sokerilättyjen ystävät voivat aina panna enemmän sokeria: keskivertomakeaa tullee kahdella ruokalusikallisella, tosi makeaa puolella desillä. (Vaikka ehkä se ei jonkun mielestä ole vielä edes makeaa?)

Saksanpähkinäjauho tekee lätyistä tummia. Päällä
virolaista hunajaa ja karhunvatukoita.

Lätyt

 

Kuivat aineet

• 3 dl jauhoja tai jauhojen sekoitusta*
• 1 dl tärkkelystä (perunajauho toimii parhaiten)
• 2 tl leivinjauhetta
• ½ tl merisuolaa
• 1 tl sokeria

Märät aineet

• 0,5 dl makeuttamatonta omenasosetta (muukin sose tai esimerkiksi soijajugurtti käy)
• 2 rkl öljyä
• 1 dl - 4,5 dl nestettä**

* Resepti toimii ainakin seuraavilla jauhoilla:

• amaranttijauho
• durrajauho
• gluteeniton jauhoseos (niin kuin esim. Sunnuntain; limaantuu kuitenkin helposti)
• hirssijauho
• kikhernejauho
• kinuajauho
• maissijauho
• mantelijauho
• riisijauho, makea
• riisijauho, vaalea
• riisijauho, tumma
• saksanpähkinäjauho 
• tattarijauho
• teff-jauho (teff on jonkinnäköinen itäafrikkalainen heinä; jauhoa myydään monissa kaupoissa)

Kookosjauho ei toimi.

** Jos käytät manteli- tai saksanpähkinäjauhoa, vettä menee vähemmän, ja jos käytät paksua nestettä kuten kookosmaitoa, nestettä kuluu enemmän. Vesi toimii nesteenä mainiosti, ja sitä kuluu yleensä noin 2,5 dl.


Valmistus

1. Sekoita kuivat aineet keskenään.
2. Sekoita toisessa astiassa omenasose, öljy ja noin desilitra nestettä. 
3. Kaada kuivat aineet märkien sekaan ja sekoita. Lisää nestettä hitaasti (esimerkiksi ruokalusikallinen kerrallaan) kunnes koostumus on paksun lettutaikinan. Paista mieluummin yksi liian paksu lettu ja lisää vettä kuin tee taikinasta liian lötköä!
   
   Vohvelitaikinaan tarvitset hieman paksumman taikinan kuin lettuihin. Muista öljytä pannu ja levitä taikina lusikalla. (Ohut taikina saattaa jämähtää kiinni.)