Leipominen kananmuna- ja vilja-allergikolle on, no, haastavaa. Tai
niin ainakin ajattelin. Itse asiassa se on ihan hirmuisen hauskaa.
En
ole koskaan ollut erityinen vehnäfani, mutta kun ei nyt varsinaisesti
ole pakottavaa tarvettakaan leipoa muusta, en ole jaksanut
opetella. Vielä enemmän inhoan keinotekoisesti gluteenitonta jauhoa.
Miksi poistaa gluteeni jauhosta, johon se kuuluu, kun jauhon
ominaisuudet tuhoutuvat ja maailmassa
on myös lukuisia makoisia, ihania ja ravinteikkaita luonnollisesti gluteenittomia jauhoja?
Ystäväkin
hermostui FB:ssä reseptilinkkeihini, jotka päättyivät aina -ton. Hänen
mielestään oli kiinnostavampaa, mitä kekseissä ja lätyissä on kuin mitä
niissä ei ole. Sehän on tietenkin totta. Ton-päätettä tulee käytettyä,
koska leipoo asioita, joihin perinteisesti kuuluu tiettyjä aineita,
ilman noita tiettyjä aineita. Kun lättytaikina yleensä tehdään vehnäjauhoista, maidosta ja kananmunista, on olennaista mainita, että
tämä lättytaikina
on jauhoton, maidoton ja munaton. Se on tietenkin allergikkoinfoa.
Mutta miksi sen allergikkoinfon täytyy olla se pääasia? Eikö voisi olla
vain hyviä ruokia—ja allergiatiedotteet pienemmällä ohessa? Minua
tavallaan viehättää englanninkielen
free-pääte, josta tulee
hieman sellainen olo, kuin allergisoivat aineet olisivat jotain
hirvittävää, josta on lopultakin päästy vapaaksi.
We are free of eggs! Finally!
Olen
hirmuisen kiitollinen vilja-allergikkotytölle, joka sai minut
opettelemaan viljattoman leivonnan. Tässä sen kunniaksi
suklaakinuakeksien ohje. (Kirjoitan
quinoan sen ääntämysasun mukaan 'kinua' enkä suomalaisittain hassusti 'kvinoa'.) Se on hieman sovellettu ihanan
gluteenittoman jumalattaren nerokkaan hienosta ohjeesta, ihan jo siksi, etten käytä valmista "kananmunankorviketta". Eikä sitä onneksi tarvitakaan.
Ei
kannata pelästyä sellaisia ainesosia kuin ksantaani: niitä—niin kuin
erikoisjauhojakin—saa nykyään prismoista ja citymarketeista,
ksantaanin leivontaosastolta ja jauhot omasta paikastaan. Se ei ole sen
kummempaa kuin ruokasooda. Vielä parempi paikka jauhojen ostamiseen on
Punnitse ja Säästä, josta saa muun muassa kinuajauhoa.
Suklaakinuakeksit
Menetelmä: kuiva-märkä
Vuoka: uunipelti
Paistolämpötila: 180ºC
Paistoaika: 20-25 min.
Kuivat aineet
- 2 dl kinuahiutaleita
- 1 dl kinuajauhoa
- 2 dl riisijauhoa
- 0,5 dl perunajauhoja
- 3,5 dl fariinisokeria
- 2 tl vaniljasokeria
- 1 ½ tl leivinjauhetta
- 1 tl ruokasoodaa
- 1 tl ksantaania
- 1 tl merisuolaa
- 1 tl kanelia
Märät aineet
- 1,5 dl oliiviöljyä
- 3 rkl siirappia
- 1 muussattu banaani
- lämmintä vettä tai maitoa/soijamaitoa tarpeen mukaan
Lopuksi
- 2,5 dl murskattua suklaata
1. Sekoita kuivat aineet keskenään.
2. Sekoita toisessa kulhossa keskenään märät aineet.
3. Kaada märkä sekoitus kuiviin aineisiin ja sekoita, kunnes taikina on paksua ja tahmaista.
4.
Jos tarvitsee, lisää nestettä (vettä tai soijamaitoa) ruokalusikallinen
kerrallaan. Taikinan pitäisi olla piparityylinen eli melko kova, niin
että se pysyy koossa kun nipistät.
5. Sekoita joukkoon murskattu suklaa.
6. Peitä taikina ja anna sen jäähtyä jääkaapissa puolesta tunnista tuntiin.
7. Kuumenna uuni 180ºC. Peitä pelti leivinpaperilla.
8. Kieritä kämmenien välissä taikinasta palluroita. Asettele ne pellille ja litistä vähän, mutta ei liikaa.
9.
Paista uunin keskitasolla 20-25 minuuttia tai kunnes reunat ovat
kullanruskeat ja keskusta melkein jähmeä. Keksit rapeutuvat
jäähtyessään.
Hip! Kohta kokeilen saman jumalattaren
banaanikakkua.
